Hymyilisin, jos uskaltaisin, ja jos olisi joku kenelle hymyillä,
ja joku joka hymyilisi takaisin.
Jos olisi joku joka muistuttaisi et ''Hei, tässä sulle pari syytä hymyyn!'',
hymyilisin aina ja ikuisesti.
Nauraisin, näyttäisin onnellisuuteni.
Mun elämässä on paljon asioita miks olla surullinen.
Chatissa kerran yksi henkilö mietti ääneen mulle et miten jaksan elämääni,
kun vanhemmat kaataa kaikki syyt mun niskoille, ja et mun pitäisi olla perheen pää,
joka pyörittäisi huushollia, ja kuinka kestän sen et saan ylikireää kritiikkiä joka asiasta jonka teen.
Tokaisin tälle henkilölle, joka on meikäläiselle tärkein ihminen maailmassa, että 90% prosenttia mun elämästä saattaa olla paskaa ja muuta negatiivista, mut tää henkilö saa mut aina, AINA tuntemaan itteni erityiseks, ja aina kun puhun tälle, tunnen itseni maailman onnellisimmaksi tytöksi.
Tämä henkilö on elämäni tukipilari, joka saa aina hymyn nousemaan huulilleni, ja kyyneleet vierimään poskilleni, kun tajuan vähän väliä kuinka PALJON hän käyttää aikaa takiani, ja riskeerasi muunmuassa oman kaverisuhteensa erääseen henkilöön takiani, ja kerää henkilöitä turvakaareksi ympärilleni. Tää on jotain niin suurta mulle, etten mä ees käsitä sitä.
Sitten herää kysymys, miksi minä?
Kuinka mä oon ansainnut ihmisen joka käyttäytyy kuin maanpäällinen suojelusenkeli, ja jaksaa kantaa mun murheiden lisäksi omansa ja parin muun.
Kirjoitan tätä tekstiä kyyneleet silmissä, koska tää henkilö merkkaa mulle oikeesti tosi paljon.
Tän henkilön ajattelu sulattaa aina mun sydämen ja piristää joka ikistä päivää ja auttaa mua jaksamaan eteenpäin, ja ajatukset harhailee aina meidän myöhäisiin henkisiin keskusteluihin, ja niihin sekopäisyyksiin kuten Kaalien valloitussuunnitelmat ja mitä kaikkea. Saatan kesken matikankokeen alkaa nauraa tai itkeä kun ajattelen tätä henkilöä, eikä meikää kiinnosta vaikka koko luokka tuijottaisi, mua kiinnostaa se et mun elämässä on henkilö jonka kaltaista ei löydy toista koko universumista.
Olisin oikeasti pulassa ilman sua, ja kun/jos luet tän tekstin joskus, halusin vaa sanoo kiitos. Koko mun sydämestä. Haluan tehä selväks et rakastan sua, ja et olisin pulassa ilman sua. ♥
En koskaan voi kiittää sua tarpeeks kaikesta, mitä sä oot mun eteen tehny, ja kuinka sä jaksat mua.
Oikeasti. Kiitos.
Nauraisin, näyttäisin onnellisuuteni.
Mun elämässä on paljon asioita miks olla surullinen.
Chatissa kerran yksi henkilö mietti ääneen mulle et miten jaksan elämääni,
kun vanhemmat kaataa kaikki syyt mun niskoille, ja et mun pitäisi olla perheen pää,
joka pyörittäisi huushollia, ja kuinka kestän sen et saan ylikireää kritiikkiä joka asiasta jonka teen.
Tokaisin tälle henkilölle, joka on meikäläiselle tärkein ihminen maailmassa, että 90% prosenttia mun elämästä saattaa olla paskaa ja muuta negatiivista, mut tää henkilö saa mut aina, AINA tuntemaan itteni erityiseks, ja aina kun puhun tälle, tunnen itseni maailman onnellisimmaksi tytöksi.
Tämä henkilö on elämäni tukipilari, joka saa aina hymyn nousemaan huulilleni, ja kyyneleet vierimään poskilleni, kun tajuan vähän väliä kuinka PALJON hän käyttää aikaa takiani, ja riskeerasi muunmuassa oman kaverisuhteensa erääseen henkilöön takiani, ja kerää henkilöitä turvakaareksi ympärilleni. Tää on jotain niin suurta mulle, etten mä ees käsitä sitä.
Sitten herää kysymys, miksi minä?
Kuinka mä oon ansainnut ihmisen joka käyttäytyy kuin maanpäällinen suojelusenkeli, ja jaksaa kantaa mun murheiden lisäksi omansa ja parin muun.
Kirjoitan tätä tekstiä kyyneleet silmissä, koska tää henkilö merkkaa mulle oikeesti tosi paljon.
Tän henkilön ajattelu sulattaa aina mun sydämen ja piristää joka ikistä päivää ja auttaa mua jaksamaan eteenpäin, ja ajatukset harhailee aina meidän myöhäisiin henkisiin keskusteluihin, ja niihin sekopäisyyksiin kuten Kaalien valloitussuunnitelmat ja mitä kaikkea. Saatan kesken matikankokeen alkaa nauraa tai itkeä kun ajattelen tätä henkilöä, eikä meikää kiinnosta vaikka koko luokka tuijottaisi, mua kiinnostaa se et mun elämässä on henkilö jonka kaltaista ei löydy toista koko universumista.
Olisin oikeasti pulassa ilman sua, ja kun/jos luet tän tekstin joskus, halusin vaa sanoo kiitos. Koko mun sydämestä. Haluan tehä selväks et rakastan sua, ja et olisin pulassa ilman sua. ♥
En koskaan voi kiittää sua tarpeeks kaikesta, mitä sä oot mun eteen tehny, ja kuinka sä jaksat mua.
Oikeasti. Kiitos.