Välillä mietin että mitä ihmettä oikein teen.
Kavereiden kanssa menee langat ristiin ja multa vaaditaan taas ihan mahdottomia... En vaan jaksa.
Arvatkaa kahesti kuinka vaikeeta on olla pallona kahden tulen välissä, kahen ihmisen jotka on riidoissa, ja kummatki mulle tärkeitä ja mun pitäs tukea molempia ja olla samalla niitä molempia vastaan.Ja sama juttu mutta toinen on ihastunut toiseen ja toinen ei vastaa tunteisiin ja sopalla on vielä kolmas keittäjä jolla ei tavallaan ole mitään osuutta asiaan.Ja lisäksi tapahtuu muutamia sellaisia asioita joista en tiedä mitä ajatella, enkä ole varma jaksanko kaikkea. Mua saa haukkua huomiohuoraksi ja välinpitämättömäksi mut hei, kuinka usein mä pyydän
apua?
Niinpä, en hirveän usein.
Nii mietin kuinka ihmiset luulee että mä jaksan kantaa 15 ihmisen murheet omieni lisäksi.Ihan oikeesti.Saan kiittää Luojaa siitä että omistan edes pari kolme hyvää kaveria/ihmistä, jotka auttaa mua jaksamaan eteenpäin... Välillä mietin itekki kuinka jaksan.Porukoilta ei ainakaa heru apua, se on huomattu. Päin vastoin, sieltä tulee lisää paskaa niskaan.
Ei huhhuh.
Ja nyt mietin mistä johtuu että melkein kaikki blogitekstini ovat angstausta ja turhan pastan jauhamista.Mutta välillä tuntuu että kaikki on mennyt pieleen kun joku pilasi jotain.Tai sitten se olin vaan minä.
''Once more, once more,Give me one more change.Next time I will not ruin this.Once more, once more,this time I will be better.''
